Siis onko ihampaa kuin nukkuva lemmikki?

No joo, varmaan niistä joilla on lapsia, ihanampaa on nukkuva lapsi... mutta on nuo elukatkin niin hellyyttäviä kun ne nukkuu...

Mulla on siis kaksi kissaa, niinkuin tosiaan kunnon vanhanpiian alulla pitääkin :) Nämä elukat ovat olleet mulla pari vuotta ja ovat tulleet mulle kodittomina ja ilman emoa kasvaneina pentuina. Toinen oli aluksi aivan hirveän arka, kyhjötti vain sängyn alla eikä suostunut moneen päivään syömäänkään kuin sängyn alla. Toinen oli taas aivan ylitsepursuavan rohkea ja utelias. Tämä arempi katti on nyt kyllä reipastunut ja siitä on tullut varsinainen sylikissa ja niin hellyydenkipeä, ettei olisi koskaan uskonut silloin pari vuotta sitten että niin voisi käydä. Aluksi pidin jätti voittona jo sitä, että se uskalsi syödä kädestä muutaman viikon jälkeen. Nykyään kyllä pelkää vielä vieraita ja saattaa viettää parikin tuntia sängyn alla ennenkuin uskaltaa tulla kurkkaamaan, että kuka on kylässä. Mutta on noita vaan nykyään niin ihana katsoa, kun ne nukkuvat niin sikeästi vailla mitään huolia, venyttelevät välillä niiiiin makoisasti ja nukahtavat taas uudestaan. Ei paljon maailmanmeno häiritse :)

Ainoa häiriö taitaa olla emännän satunnaiset vieraat. No, niitä ei liikaa ole. Kaverit tänne harvoin eksyy, enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Herra J käy pyörähtämässä säännöllisen epäsäännöllisesti noin kolmen viikon välein. Sen verran paljon kuitenkin on täällä viimeisen vuoden aikana viettänyt aikaa, että arempikin kissa antaa silittää ja menee jopa välillä syliin istumaan. Arvaa kai, että parempi olla kiva tolle sedälle, kun mamma on aina niin tyytyväinen vähän aikaa sen jälkeen kun se on käynyt :D