Ihmeellisiä vastoinkäymisiä!! GRRRR

Tämä ei siis ole helppoa, eli sinkkuna haaveilla omasta talosta ja muutosta maalle. Välillä asialle löytyy ymmärrystä ja välillä ei taas lainkaan.

Olen iskenyt silmäni yhteen vanhaan taloon. Näyttää ulospäin oikein ryhdikkäältä. Hirsirunkoinen, noin 80 vuotta vanha. Virheen tein siinä, että kerroin asiasta vanhemmilleni. Sekä isäni että äitini olivat sitä mieltä, että aivan järjetöntä ja he myös tiesivät jo nyt, että en tulisi viihtymään maalla... tuntuu sikäli kummalliselta, että muut ihmiset nyt tuntuvat tietävän paremmin mitä haluan. Ymmärrän toki, että ovat varmasti huolissaan, että sijoittaisin rahani (tai siis pankin rahat) kohteeseen, joka vaatisi täydellisen remontin. Tästä huolimatta en ymmärrä sitä, miksi samaan syssyyn pitää sotkea "huoli" siitä, että viihdynkö maalla. Mistä sitä oikeastaan kukaan tietää, ennen kuin on kokeillut. Ei ihminen naimisiin mennessäänkään tiedä, että jaksaako puolisoa loppuikänsä vai jaksaako edes viittä vuotta ja vaikka avioerotilastot ovat mitä ovat, niin yllättävän moni haluaa naimisiin. Ei siihen yleensä mennä väliin kertomaan mitä mieltä on toisen unelmasta/puolisosta tai sanota, että "mun mielestä olette aika huono pari, tuskin tulee onnistumaan". Mikä oikeus siis ihmisillä on lytätä ihmisen unelmia, tässä tapauksessa kun aviomiehen sijasta on kyse unelma kodista maalla... Ja voisin vaikka lyödä vetoa, että viihtyisin talossani kauemmin kuin yhdenkään miehen kanssa :D

Yksi ystäväni onneksi tuntee minut hyvin ja ymmärtää haaveeni. Minut tuntien uskoo myös, että viihtyisin korvessa. Jotkut ystäväni taas ajattelevat etten viihtyisi syrjässä ja yksin. Miten se nyt oikeastaan eroaisi siitä miten nyt elän? Tulen töistä kotiin, jonka jälkeen lähes poikkeuksetta puuhailen yksin ja pidän ystäviini yhteyttä puhelimitse tai netin avulla. En yksinkertaisesti jaksa työpäivän jälkeen seurustella tai viihdyttää kotonani vieraita, ainakaan kovin usein. Ja sitä paitsi asun nytkin niin kaukana kaikista ystävistäni, ettei täällä kukaan käy. Elämäni ei siis juurikaan muuttuisi sen puolesta. Omassa tönössä olisi sentään aina jotakin puuhasteltavaa ja kesällä saisin maata vaikka nakuna pihalla ja ottaa aurinkoa, jos siis olisi tarpeeksi tiheä kuusiaita ;D

Ymmärrän toki, että joidenkin on vaikea nähdä tätä yhtälöä talo + sinkku + maalla mitenkään toimivana yhtälönä. Itse kuitenkin uskon siihen vankasti ja jotenkin siksi odottaisin läheisiltä samaa. Tottakai voi antaa neuvoja ja pudotella minua maan pinnalle, mutta vastapainona odottaisin edes vähän tuKea... vanhemmilleni se nyt tuntuu olevan aika vaikeaa. :( Tosin, kun on lukenut näitä ihmisten projekteja vanhan kunnostamisesta tai hirsikehikon rakentamisesta, niin taitaa poikkeuksetta sukulaisissa ja ystävissä olla enemmän epäilijöitä kuin kannustajia. Liekö joku perussuomalainen piirre ja varmaan syyllistyn siihen joskus itsekin... olen kuitenkin päättänyt näyttää epäilijöille närhen pallit!!! :D