Valkeaa unelmaa, kohti kulkee askeleeni...

Otsikon niminen laulu on nyt pöyrinyt päässä melkoisen pitkään... Toisaalta se tuo mulle mieleen tämän talven - ihanan paljon lunta ja joka paikassa kauniin valkoista. Toisaalta haluaisin ajatella, että tuo laulu kertois myös mun matkasta ja haaveesta kohti sitä omaa taloa, joka olisi sisältä tosi valkoinen, mutta ulkoa kylläkin punamullalla maalattu...

Tämä talokuume on taas ollut tosi paha, mutta realiteetit on kuitenkin ne, että ihan vielä ei ole varaa. Vanhan talon haaveilusta olen taas luopunut, koska niissä on usein niin paljon vanhojen talojen murheita (putket jäässä talvella ynnä muuta remppaa). Vaikka vanhoissa taloissa on aivan ihana tunnelma, vetää veri tosi kovasti siihen, että rakentaisin talon vanhasta hirsikehikosta. Sais vanhan talon tuntua, mutta perustuksia myöden tietäisin, missä kunnossa taloni on eikä yllätyksiä olisi ihan heti tulossa. Olen siis päättänyt alkaa säästämään tonttiin ja hirsikehikkoon. Vaikka talo olisi tavallaan uudisrakennus olisi siinä paljon vanhaa -se olisi tehty vanhoista hirsistä, ehkä vanhoista ikkunoista ja väliovista jne... eli monet jutut mitkä on mahdollista saada vanhana, laitetaan vanhana.... mutta siihen, että sen saan, menee vielä hetki aikaa, sillä tontit eivät ole vallan ilmaisia täällä Etelä-Suomessa...

Toinen valkea unelma liittyy talveeen ja juuri tällaiseen talveen kuin tämä. Paljon lunta ja pakkasta. Tämä on vaan niin täydellistä.

Olen aina ollut enemmän talvi- kuin kesäihminen ja kesästä olen oppinut nauttimaan nyt vasta aikuisena. Tänään oli ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja kun kävimme koiran kanssa ulkona, otin matkalta muutaman kuvan


Keskellä kovien pakkasten ja lumisten puiden luikertelee pieni puro..







Tätä metsäpolkua me usein koiran kanssa mennään...Nyt talvella aivan ihana tunnelma metsässä..



Tässä on lampi, jossa sulan aikana on sorsia...joka kerta kuitenkin Fiona tarkistaa, että näkyiskö lintuja, vaikka lampi ollut jo jäässä hyvän aikaa :)

Paluu siihen mistä kaikki alkoi...

Tai ei ehkä ihan kaikki, mutta tämä blogi kuitenkin :)

Kärvistelen jälleen ihan hirmuisessa talo/mökkikuumeessa :( Kai se on tämä kevät kun alkaa haaveilla ihan ikiomasta paikasta missä voisi sadepäivinä lukea pirtissä kirjaa viltin alla ja aurinkoisina päivinä vois makoilla riippumatossa pihalla... Ja ei missä tahansa, vaan todella maalla...

Olen taas selannut kaikki etuovi.com:n pienet ja halvat mökit. Kävin myös metsänkylän navetan sivuilla kuolaamamassa hirsikehikoita. Mutta just nyt van ei oo rahhaa...

Mutta joskus, joku päivä mä sellaisen pikkumökin hankin! Mulle riittäis alle 30 neliöö, kuivalla maalla, ei tarvi tulla vesi sisälle kuhan kaivosta sais peseytymiskelpoista vettä. Seinät sais kovin mielellään olla hirrestä, mutta lautamökkikin kävis hätätapauksessa. Mä olen jo sisustanutkin mökkini valmiiksi. Hirsiseinistä osa sais olla ihan originaalisti hirrellä, mutta osa hirsistä maalattais valkoisiks. Jos ei olis hirsiä, olis kaikki seinät valkoiseksi maalattua paneelia. Ja mun kuistilla olis pieni valkoinen penkki ja sen vieressä vaaleanpunaiset kumisaappaat :) Pirtissä olis monta räsymattoa ja sivusta vedettävä valkoiseksi tai vaaleansiniseksi maalattu sivusta vedettävä sohva... Pihalla olisi vanhoja puita ja pieni saunamökki, jossa olisi pieni sauna ja saunassa vesipata. Saunamökin pukuhuone olis kauttaaltaan valkoinen ja sitä voisi käyttää vaikka vierasmajoitukseen....Pihalla olisi sadevesisuihku (sellainen joka kerää sadevettä) ja vanha valurautainen amme, johon sais kaivosta vettä ja siinä vois pulahtaa helteisenä kesäpäivänä.... Lisäksi jonkun vanhan suuren puun alla vois olla vanha valkoinen rautasänky, jossa vois puun varjossa ottaa pienet päivätorkut hyttysverkon alla...

Huoh... *jatkaa haaveilua maalaiselämästä ja palailee pikkuhiljaa tosielämäänsä...*

Uusia remonttisuunnitelmia...

Ei ole vielä tässä aluksi aloitetussakaan remontissa kaikki valmista ja meikä jo haaveilee uudesta :) No mutta kohde on sen verran pieni, että se on nopeasti tehty. Nimittäin vaatehuone.

Kun hankin tämän asunnon viime kesän lopulla, niin tarkoitukseni oli remontoida kaikki muut tilat, mutta ajattelin, että vaatehuone saa olla...ainakin toistaiseksi. Tänään sitten kävin hakemassa jotakin vaatehuoneesta ja yksi kamala lastulevyhylly oli tulla tavaroineen niskaan, sillä siitä puuttui yksi sellainen nasta, jonka päällä hylly lepää. Hyllyn toisella sivulla hyllyn tukena on lista, joka on aivan vinossa. Hylly siis on lähes tyhjän päällä. Sieppas ja samalla tajusin, että vaatehuone saa lähteä! Vaatehuone puretaan ja siitä tulee työtila, jonne saan pöydän ompelukonetta ja koruaskartelua varten.

Vaatehuoneeni on makuuhuoneen yhteydessä ja sen muoto on aika vino ja kummallinen. Vaatehuoneen ja makuuhuoneen välissä on ovi, mutta jos teen siitä työtilan, aion ottaa oven pois ja laittaa aukkoon verhotangon ja verhon, jossa on purjerenkaat. Työtilan kaikki seinät peitetään valkoiseksi maalatulla paneelilla, ellei sitten jonkun seinän alta paljastu hirttä. Kaikki tämä oli sekunnissa valmista mun mielessä sillä hetkellä kun kamat meinas valua rikkinäisestä hyllystä mun syliin :)

Olin jo aikaisemmin suunnitellut työpöydän laittamista makuuhuoneeseen, mutta jotenkin tökki se, että sitten aina pitää korjata työt sivuun kun lopettelee... nyt kun työtila tulee verhon taakse, voi ompelukoneen jättää pöydälle ja korupihdit ja hopealangat levälleen... ainakin hetkeksi :D

Ainut ongelma on se, että asuntonihan ei ole älyttömän suuri ja säilytystilaa ei ole yhtään liikaa. Esim pölynimurille ei ole mitään paikkaa, sillä vaatehuone on tähän asti toiminut romuvarastona ja siivouskomerona...

Mutta vaatehuoneen fiksaamisen jälkeen mun 50 neliön asunnossa on myös "työhuone"... tosin hyvin hyvin pieni, mutta sitäkin suloisempi :)

Koruja koruja :)

Kohta varmaan hukun koruihin :D sillä ilmottauduin hopeasavikurssille, jossa valmistetaan koruja hopeasavesta :) Katselin kurssilaisten aikaisempia töitä ja täytyy kyllä sanoa, että hienoja juttuja olivat saaneet aikaiseksi, että täytyy toivoa, että itse kykenis edes puoleen siitä. Joku kiva sormus olisi hauska tehdä ja riipus satiini- tai nahkanauhassa.

Tilasin myös kirjan "Koruja hopeasavasta", joten ehkä ehdin tutustumaan aiheeseen ennen kurssia.

Olen myös selaillut kaikkia mahdollisia käsitöihin ja askarteluun liittyviä kursseja ja samalla tämä oma työ alkaa tuntua todella kuivakkaalta. Mielenkiintoista työtä monella tapaa, mutta itsellä vaan ilmeisesti jonkinlainen etsikkoaika meneillään.

Kotimatkalla käyn kangaskaupan kautta ja alan suunnittelemaan pientä tilkkupeittoa pienelle ihmiselle :)

Mikä minusta tulee isona....

Niin, sellaista tässä reilu kolmekymppisenä nyt siis mietin... Olen elämäni aikana ehtinyt tekemään aika paljon erilaisia töitä, mutta tuntuu, etten ole vieläkään löytänyt sellaista työtä jossa voisin kuvitella viihtyväni eläkkeeseen asti. Tämä syksy on ollut töissä melkoista ajelehtimista, vaikka periaatteessa olen unelma-ammatissani... Ainakin joskus tämä oli unelma... Nykyinen työ ei kuitenkaan oikein tunnu omalta ja kaikenlainen käsillä näpertäminen kiinnostaisi paaaaljon enemmän :) Olen taas paljon pohtinut sitä, että oppisinko tekemään niin hyvin käsitöitä, että saisin niillä joskus itselleni pienen kaupan ja elantoni. Todella korkealentoista haaveilua, mutta kun se on sitä, mitä haluaisin tehdä! Olen aina kadehtinut ihmisiä, joilla työnä on rakas harrastus... itse olen nykyään välillä niin väsynyt omista töistäni, etten jaksa harrastaa. Pää olisi täynnä ideoita erilaisista tekstiileistä, koruista ja ties mistä, mutta taidot eivät ole ihan samalla tasolla :D :D Tekemällä oppisi toki, mutta riski tuntuu aika hurjalta. Lisäksi vaikka käsitöitä näennäisesti arvostetaan, niin ei niistä kuitenkaan olla valmiit maksamaan sitä hintaa, että tekijä pääsisi sillä normaaleille tuntipalkoille... Mutta olisin vaikka valmis tinkimään elintasostani jos saisin tehdä sitä mistä pidän ja missä viihdyn...

Haaveissa olisi siis pienen pieni puoti, jossa olisi sisustustekstiilejä, koruja yms... Vaatteiden ompeluun minusta ei ole :D Ainakaan muille. Itselleni olen joskus ommellut housuja ja jotain mekkoja, mutta sen verran alkeelliset taitoni ovat kaavojen ym siihen liittyvän kanssa, että siitä ei elinkeinoa saisi :)

Mutta saahan sitä haaveilla ja kyllä ihmisellä pitääkin olla haaveita... muuten sitä varmaan näivettyis ja kuihtuis pois...

Pitänee alkaa pikkuhiljaa tekemään jotain tuotoksia ja katsoa, että mistä niistä tulee ja haluaako kukaan niitä ostaa.

Ärsyttävää, kun tässä elämässä pitää aina miettiä rahaa :(

Mutta näillä haaveilla aion aloittaa ensi vuoden!

Oikein mukavaa vuodenvaihteen aikaa kaikille ja Oikein Hyvää ja Onnellista Vuotta 2009!!

Ylikierroksia ja haaveilua...

Nyt kun remontin suunnittelu ei enää vaadi voimia ja lähes kaikki sisustusratkaisutkin on tehty, ainakin suurista asioista, niin mulla tuppaa taas nousemaan pintaa uusia ja vanhoja haaveilun kohteita. Ja näistä aivot käy ihan ylikierroksilla :o Vaikka ympärillä onkin nyt hirsiseinää ja kaunis miljöö vanhoine taloineen, niin silti ajatus omasta hirsimökistä ei jätä rauhaan. Puuttuuhan tästä nykyisestä asunnosta oma piha ja jopa parveke :( Pitää kai hommata toinen työ tai alkaa lottoamaan, sillä sillä rahalla mikä kuukausipalkasta jää yli, en ennen kuolemaani saa sellaisia rahoja kasaan, että saisin edes sen pienen kälyisen mökin, jota voisi sitten oikein ajan kanssa kunnostaa itselle mieluisaksi. En vaikka eläisin 100 vuotiaaksi...

Toinen pitkäaikainen aikeeni ja haaveeni on ollut rakentaa nukkekoti. Sitä olen varmaan miettinyt ainakin viimeiset kymmenen vuotta, mutta aina on muka ollut jotain sellaista kiirettä tai puuhaa, että se on jäänyt tekemättä. Äitini on ansiokkaasti ostanut minulle varmaan kaikki nukkekotikirjat mitä löytyy ja nytkin odotan saavani joululahjaksi tämän



Selasin kirjaa j0 kirjakaupassa ja oli taas täynnä niin paljon kaikkia ihania juttuja...

Haluisin tehdä itse kaapin johon saisin itse tehdä ikkunat ja katon ja kaikki, sillä minulle nukkekodin tekeminen olisi ennen kaikkea näpertämistä ja tekemistä. En siis ole ajatellut ostaa mitään valmista taloa...

Mutta kun nyt saisi tämän remontin tehtyä ja pääsisi sitten ihan tosissaan suunnittelemaan taloa ja tapaa rahoittaa mun pikku hirsimökki ja pieni pala maata maaseudun rauhassa...

Tuuliviiri vallaton... tralallaa...:)

Joo, suunnitelmat elää ja muuttuu, haaveet eivät juurikaan..

Mummonmökki on edelleen haaveissa, mutta tämänhetkinen suunnitelmani onkin seuraava: Myyn tämän asunnon, ostan hieman edullisemman asunnon ja alan säästämään rahaa kesämökkiä varten! :D

Idea tuli eräästä sisutuslehdestä, jossa nuorella naisella oli käytössään noin 20 neliön mökki. Olen siitä lähtien miettinyt asiaa ja hoksasin, että ehkä minun elämäntilanteessani kaikista järkevintä olisi hankkia se pieni mummonmökki kesäasunnoksi. Ei olisi niin kovasti väliä vaikka tönö olisikin hieman lintallaan tai jostain nurkasta olisi hirsi vähän heikkona, kun mökissä olisi tarkoitus majoitua lähinnä vain kesäisin ja aikaa korjaamiselle olisi koko loppuikä.

Mökissä tulisi ehkä olla sähkö ja tontilla kaivo. Vettä ei tarvitse tulla sisälle ja parempi olisikin, niin ei tarvis rakennella kalliita jäteveden käsittelysysteemejä. Ja sauna toki pitäisi olla myös. Muuten en kaipaa vettä, eli mökki olisi kuivalla maalla (rantamökkeihin mulla ei olisi varaakaan), kunhan pyöräilymatkan päässä olisi joku järvi tai meri jossa voisi käydä uimassa. Kesäksi olen suunnitellut sadevesisuihkua, eli systeemiä, missä sadevettä kerätään säiliöön ja aurinko lämmittää vettä tässä säiliössä ja sitten vaan raana auki ja suihku olisi valmis ja ihan taivasalla :D Suihkussa siis pääsisi parhaiten käymään sateisina kesinä... :) Lisäksi ainahan piahalle voi laittaa vaikka vanhan kylpyammeen jonne voi laittaa vettä (jos vaan kaivossa piisaa) ja pulahtaa kylpyyn kuumana kesäpäivänä. Saunassa olisi tietysti kuumavesipata ja puulämitteinen kiuas.

Ja mökki olisi tietysti hirsirunkoinen ja rakennettu mielummin ennen viime vuosisadan puoltaväliä.

Näillä ehdoilla löytyi monta somaa mökkiä alle 35 000 euron hintaan 300 kilometrin säteellä tulevasta asuinpaikastani :) Mökki saisi siis olla vähän rempallaan, sillä musta olisi ihana päästä vähän nikkaroimaan ja maalaamaan.

Olen tyypilliseen tapaani niin innoissani tästä uudesta oivalluksestani, että en ole melkein saanut nukutuksi, kun olen miettinyt, että mistä mahdollisimman nopsaa raavin rahat kasaan :) Jos ei muualta, niin pankistahan sitä saa :)

Olis ihanaa kun olis oma paikka, jossa voisin rentoutua, ottaa aurinkoa ja grillailla, sillä tulevassa asunnossani ei välttämättä tule olemaan edes parveketta, sillä olen nyt tykästynyt vanhaan puutalo-osakkeeseen. Se vaatisi vähän remonttia, ja hyvä niin, sillä joku puupää on vähän nykyaikaistanut asuntoa 80 luvun henkeen. Jos asunnon ostan, vaihdan sinne vanhat väliovet ja kaikki lattia- katto ja peitelistat vanhan tyylisiksi.

Kaiken lisäksi olisi ihana saada noille mun kissoille mökin tontille oikein kunnollinen, iso, maapohjainen tarha, jossa ne voisivat ulkoilla turvallisesti ja metsästää yöperhosia. Sitä ne tekee nyt parvekkeella...

Saa nähdä kuinka tässä taas akan käy, kun mieli muuttuu jatkuvasti :) Onneksi se ei ole keneltäkään pois...

Lähipäivinä käyn vähän pankin sedän kanssa juttelemassa tulevista suunnitelmista...

Unia talosta...

Bloginihan on alkanut siitä, että päätin aloittaa kartoittamaan rakennusprojektia.. Ajatus pyörii alituiseen mielessä, mutta tonttien hinnat ja korkojen nousu on pitänyt minut aisoissa. Tonttien hinnat täällä päin myös tarkottaisivat sitä, että joutuisin tekemään melkoisia kompromisseja sen suhteen, millaisessa ympäristössä haluaisin asua. Se ei kuitenkaan tunnu asialta, missä komromisseja haluaisin tehdä. Saisin naapurikunnasta todella edullisen tontin kunnan kaavoittamalta alueelta, mutta kaavatontille en juuri halua. Näitä kaavatontteja kuitenkin nämä pari pikku kuntaa luovuttavat edullisesti, jotta saisivat kuntaan veronmaksajia. Kaavan ulkopuolella taas myyjinä ovat yksityiset maanomistajat, joiden intressit ovat taas ihan muualla ja tontin hinta sen mukainen. Tässä kuitenkaan kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi lainkaan, sillä suurin osa ihmisistä tuntuu haluavan kaavatonteille, koska ne myydään nopeasti ja haja-asutusalueen tontit pyörii vuosikausia myynnissä. Tai ehkä näistäkin ihmisistä joku teki kompromissin ja tyytyi halpaan kaavatonttiin. Onhan toki varmasti niin, että jos on pieniä tai vähän suurempiakin lapsia, moni arjen asia hankaloituu kun asutaan kaukana kouluista, päiväkodeista ja harrastuksista ja siksi nuo kaavatontit ovat niin suosittuja. On vaan silti niin vaikea käsittää, että kaikki haluavat asua pienellä tontilla ja melkein räystäs kiinnin naapurin räystäässä. Itseäni se ahdistaisi...

Vaihtoehto rakentamiselle olisi löytää kunnostettava vanha, ehdottomasti hirsirunkoinen pieni talo tai mökki. Kävin alkuvuodesta katsomassa yhtä myynnissä olevaa vanhaa taloa. Hirsirunkoinen, 1900 alussa rakennettu, lähes alkuperäiskunnossa. IHANA!! Ala-kerrassa n. 70 neliötä ja yläkertaan olisi varmaan saanut ainakin 30 lisää. Alkuperäiset ikkunat, ovet ja tulisijat ja muutenkin lähes peruskuntoinen. Vesi oli vedetty sisälle, samoin sähkö. Vaikka paikat olivat rempallaan, niin talo oli ryhdikäs ja niin kaunis! Näin jo sieluni silmin kuinka upean siitä olisi saanut kunnostamalla. En kuitenkaan taloa saanut, sillä isäni ei ollut vakuuttunut ja tällaisissa asioissa olen valitettavan riippuvainen vanhemmistani ja heidän takauksestaan pankin papereissa :( Monta kuukautta myöhemmin näen unta ja haaveilen tuosta talosta... Ja ne joilla on rahaa, voivat vaan nauraa partaansa, kuinka köyhän haaveet kaatuu kun ei isi takaa alle 150 tuhannen euron lainaa... Taskuraha joillekin, joillekin ei.

Unet ja haaveet jatkuu, vaikka tuntuvat niin mahdottomilta nyt. Perehtyminen hirsirakentamiseen ja korjaamiseen ei ole lakannut.

Tätä mä sit suunnittelen...

Jos siis vaan sopiva tontti löytyy... eli sopivaan hintaan ja sopivalta paikalta. Aika lailla olen valmis kompromisseihin, mutta katsotaan riittäkö se näin sinkkuna. Maa kun on niin saakelin kallista täällä!

Mutta siis, haaveissa olisi löytää pieni, noin 80 neliön kokoinen hirsitalo, ja siirtää se tänne itäiselle Uudellemaalle. Vanhaa hirttä, mielummin mukana alkuperäiset ikkunat ja ovet ja jopa joku tulisija, pönttöuuni tai puuhella ja vanhat lattialankut...

Talo tod näk eristettäis ulkopuolelta ja verhoiltais pystyrimalaudoituksella, mikäli se mökin tyyliin sopii.. Eristeenä käytettäis selluvillaa tai pellavaeristettä. Ei mitään muovisia höyrynsulkuja eikä muutakaan keinomateriaalia. Sisäpuolelle sitten jätettäis hirsiseinää näkyviin, mutta osa seinistä tod näk levytettäisiin, jotta sais hieman vaaleampaa seinää tapettien avulla, jottei ihan pimeässä pirtissä tarvis istua :) Tarkoitus on tehdä osittain perinteitä vaalien, mutta kuitenkin nykyajan vaatimukset täyttävä koti. Ja ulkomaalaus tietysti punamullalla. Vähän työläämpää kuin kaupasta ostetun maalin laittaminen, mutta kauniimpi, kestävämpi ja kuuluu asiaan :)

Sisustuksestakin on monta mielikuvaa valmiina, mutta koska talon lopullinen muoto ei ole vielä tiedossa, niin ne on vaan haaveita, haaveita, haaveita....

Niitä realiteettejä...

Jo monta vuotta olen tuntenut ihan käsittämätöntä intohimoa vanhoja maalaispihapiirejä ja vanhoja rakennuksia kohtaan. Myös muutto pois keskustojen hulinasta ja tungoksesta on aina ollut haaveena. Nyt asun pienehkön kaupungin laidalla rivitalossa ja oikeinkin kotoisasti kauniissa talossa, mutta yhä kauemmaksi olisi kiva päästä. Eli paikkaan, missä olisi punainen pieni mökki ja suuri tontti niin, ettei naapuri ole aivan kyljessä. En jaksa kuin ihmetellä omankin asuinalueeni tontteja ja niillä viihtyviä ihmisiä. Eihän näille 600 neliön tonteille mahdu kun se heidän talo ja Volvo parkkiin. Siinä kaikki! Onko se jonkun mielestä sitä mitä kutsutaan omakotitaloasumiseksi? Yhtenä iltana viime kesänä katselin huvittuneena ikkunasta kun yhden tällaisen talon pihalla perheen äiti viritteli lapsille sellaista keskisuurta trampoliinia. Se trampoliini oli niin isoja se takapiha niin pieni, että tämä äiti sai oikein asetella sen tarkkaan ettei vaan mene naapurin pihan puolelle!! Voi jösses mä sanon! Mä en vois koskaan elää noin. En tuollaisella postimerkin kokoisella tontilla!

Haave omasta talosta ja pihasta jossain syrjemmässä on siis vahvana ajatuksissa. Täällä itä-Uudellamaalla on paljon pieniä kuntia ja niissä aivan ihania idyllisiä pikku kyliä ja niissä ihania punamullattuja mökkejä.. aah juuri sellaisia ihania kodikkaita pikkutalojo joiden kattojen päällä on puoli metriä lunta ja ikkunoista paistaa lämmin valo :) Nykyään ei vaan ole lunta ja se lämmin valokin on kuulemma harhaa kun joka paikasta vetää niin, että sisällä pitää istua kesät talvet villasukat jalassa. Mutta ei haittaa, mä haluan sellaisen!

Melkein kaikki ystävät ja sukulaiset ovat kuitenkin sanoneet, että ihan hullua edes haaveilla tuollaisesta yksin, että hommaa se mies ensin???!! Miten sellainen nyt tähän hätään yhtäkkiä hommataan, kun 33 vuotta olen viettänyt enemmän ja vähemmän villiä sinkkuelämää. Olen jopa miesvaltaisella alalla töissä, enkä silti ole tavannut miestä, jonka kanssa olisi niin hyvin synkannut, että olisin valmis pesemään sen kalsareita. Eikä mun haave omasta talosta kaadu siihen ettei mulla ole miestä. Ei tod! :)

Mutta mutta... talot täällä päin maksavat maltaita ja ovat usein aivan hirveän huonossa kunnossa, jos halvalla saa. Ei siis niitä. Katseltu on ja ei vaan löydy mieleistä mieleiseen hintaan.Entä uuden rakentaminen sitten, että jos ihan pienen talon rakentaisi... Joo-o, niitäkin mietin ja piirtelin pitkän aikaa, tilasin kaikki talokirjat, kävin jopa talo myyjien luona ja pyysin tarjouksia, perehdyin ystävieni rakennusprojekteihin ja kyselin kaiken maan ja taivaan väliltä. Mutta sekään ei tuntunut oikealta eikä sellaiselta vaihtoehdolta, että saisin siitä kodikkaan kodin itselleni...

Yksi päivä sitten eksyin Metsäkylän navetan sivuille kun etsin perinteisiä rakennusmateriaaleja mahdolliseen tulevaan uuteen talooni. Ajattelin, että vaikka talo olisi uusi, se saisi näyttää vanhalta.. Ja eksyin kuin eksyinkin sivuille jossa esiteltiin purettavia ja siirrettäviä hirsikehikoita... ja se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Sellainen tulee minulle kun sopiva löytyy! Näin on tässä yhden naisen hallituksessa nyt päätetty. Luettu on asiasta paljon ja perinnerakentajien kirja Panu Kailan Talotohtorikin on kahlattu läpi. Pari kuukautta kuitenkin pitää odottaa ennenkuin saan nykyisen kämppäni myytyä ja pääsen kunnolla asiaan. Siihen asti on vielä hyvää aika ottaa asioista selvää. Mutta suunta on selvä. Vanha, kaunis, korjataan vanhoilla menetelmillä, käytetään niitä materiaaleja mitä silloinkin, mutta niin, että kaikki nykyajan mukavuudet löytyvät.

Se sitten vaatii sitä tonttia ja maahan ei tunnetusti ole mitään kovin halpaa täälläpäin... varsinkin näin sinkkuna asia tuntuu erityisen hankalalta ja maa erityisen kalliilta. On jotenkin niin epäreilua, että yksin elävän ihmisen oletetaan automaattisesti haluavan asua kerros- tai rivitalossa! Se on niin väärin! Mutta siitä huolimatta aion löytää budjettiini sopivan tontin ja vielä sellaisen etäisyyden päästä, että jaksan kulkea Helsinkiin töihin...siihen voi mennä aikaa, mutta mullahan sitä on. Kärsivällisyyttä ei tosin nimeksikään! :)