Valkeaa unelmaa, kohti kulkee askeleeni...

Otsikon niminen laulu on nyt pöyrinyt päässä melkoisen pitkään... Toisaalta se tuo mulle mieleen tämän talven - ihanan paljon lunta ja joka paikassa kauniin valkoista. Toisaalta haluaisin ajatella, että tuo laulu kertois myös mun matkasta ja haaveesta kohti sitä omaa taloa, joka olisi sisältä tosi valkoinen, mutta ulkoa kylläkin punamullalla maalattu...

Tämä talokuume on taas ollut tosi paha, mutta realiteetit on kuitenkin ne, että ihan vielä ei ole varaa. Vanhan talon haaveilusta olen taas luopunut, koska niissä on usein niin paljon vanhojen talojen murheita (putket jäässä talvella ynnä muuta remppaa). Vaikka vanhoissa taloissa on aivan ihana tunnelma, vetää veri tosi kovasti siihen, että rakentaisin talon vanhasta hirsikehikosta. Sais vanhan talon tuntua, mutta perustuksia myöden tietäisin, missä kunnossa taloni on eikä yllätyksiä olisi ihan heti tulossa. Olen siis päättänyt alkaa säästämään tonttiin ja hirsikehikkoon. Vaikka talo olisi tavallaan uudisrakennus olisi siinä paljon vanhaa -se olisi tehty vanhoista hirsistä, ehkä vanhoista ikkunoista ja väliovista jne... eli monet jutut mitkä on mahdollista saada vanhana, laitetaan vanhana.... mutta siihen, että sen saan, menee vielä hetki aikaa, sillä tontit eivät ole vallan ilmaisia täällä Etelä-Suomessa...

Toinen valkea unelma liittyy talveeen ja juuri tällaiseen talveen kuin tämä. Paljon lunta ja pakkasta. Tämä on vaan niin täydellistä.

Olen aina ollut enemmän talvi- kuin kesäihminen ja kesästä olen oppinut nauttimaan nyt vasta aikuisena. Tänään oli ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja kun kävimme koiran kanssa ulkona, otin matkalta muutaman kuvan


Keskellä kovien pakkasten ja lumisten puiden luikertelee pieni puro..







Tätä metsäpolkua me usein koiran kanssa mennään...Nyt talvella aivan ihana tunnelma metsässä..



Tässä on lampi, jossa sulan aikana on sorsia...joka kerta kuitenkin Fiona tarkistaa, että näkyiskö lintuja, vaikka lampi ollut jo jäässä hyvän aikaa :)

Hirsiä ja mansardikattoja..

Ja taas on haaveilu oikein todella hereillä!!

Samaan aikaan olo on tosi valaistunut ja hämmentynyt. Hämmentynyt siksi, etten ole tätä asiaa itse aikaisemmin tajunnut, vaan piti se netistä löytää... Nimittäin mansardikatto hirsikehikkoon. Tiedän, ihan itsestäänselvyys varmasti jollekin, mutta itse olen jumittanut monissa kehikoissa katon malliin, vaikka kehikkoonhan voisin tehdä tosiaan juuri sellaisen katon kun haluan! Tämä myös mahdollistaisi minulle (köyhälle ;) ) mahdollisuuden pienemmän kehikon hankkimiselle, sillä yläkertaan saisi tosi hyvin lisätilaa mansardikatolla. Olen siis ajatellut, että aluksi rakentaisin ainoastaan alakerran valmiiksi ja yläkertaa tehtäisiin sen mukaan miten on varaa. Uskoo ken tahtoo, mutta minulle riittäisi ihan pikkuinen, 50-65 neliön kehikko... Yläkerran kanssa siinä sitten olisikin jo ihan riittävästi tilaa vaikka ukollekin :D

Kyseisen herätyksen siis koin erään keskustelupalstan ketjusta, jossa seurataan hirsikehikosta tehtävää huvilaa. Kehikko on hirttä tasakertaan asti, ja sen jälkeen huvilaan on nyt rakennettu lautarakenteinen yläkerta mansardikatolla. Tuossa ihanassa pikkumökissä siis yhdistyy ne kaksi asiaa mitä mökiltäni toivoisin, hirttä ja mansardi... niin ja siis kolmaskin asia, kaksi kerrosta... Ja ainakin kuvien perusteella vaikuttaa mittasuhteiltaakin oikein toimivalta kokonaisuudelta.

Ehkä sittenkin alan katsomaan naapurikunnan puoli-ilmaisia kaavatontteja. Kaavatontti ei ole se minun juttu, mutta ehkä siitä voisi aloittaa, sillä kompromisseja joudun tekemään joka tapauksessa. Tuossa naapurikunnassa kun ei noilla kaavatonteillakaan ole kovin tiukkoja rakennustapamääräyksiä, mutta mansardikatto voi ehkä olla ongelma...pitää selvittää.

Tätä mä sit suunnittelen...

Jos siis vaan sopiva tontti löytyy... eli sopivaan hintaan ja sopivalta paikalta. Aika lailla olen valmis kompromisseihin, mutta katsotaan riittäkö se näin sinkkuna. Maa kun on niin saakelin kallista täällä!

Mutta siis, haaveissa olisi löytää pieni, noin 80 neliön kokoinen hirsitalo, ja siirtää se tänne itäiselle Uudellemaalle. Vanhaa hirttä, mielummin mukana alkuperäiset ikkunat ja ovet ja jopa joku tulisija, pönttöuuni tai puuhella ja vanhat lattialankut...

Talo tod näk eristettäis ulkopuolelta ja verhoiltais pystyrimalaudoituksella, mikäli se mökin tyyliin sopii.. Eristeenä käytettäis selluvillaa tai pellavaeristettä. Ei mitään muovisia höyrynsulkuja eikä muutakaan keinomateriaalia. Sisäpuolelle sitten jätettäis hirsiseinää näkyviin, mutta osa seinistä tod näk levytettäisiin, jotta sais hieman vaaleampaa seinää tapettien avulla, jottei ihan pimeässä pirtissä tarvis istua :) Tarkoitus on tehdä osittain perinteitä vaalien, mutta kuitenkin nykyajan vaatimukset täyttävä koti. Ja ulkomaalaus tietysti punamullalla. Vähän työläämpää kuin kaupasta ostetun maalin laittaminen, mutta kauniimpi, kestävämpi ja kuuluu asiaan :)

Sisustuksestakin on monta mielikuvaa valmiina, mutta koska talon lopullinen muoto ei ole vielä tiedossa, niin ne on vaan haaveita, haaveita, haaveita....

Uutta kirjaa odotellessa....

Aika kulkee kyllä välillä tuskastuttavan hitaasti... Olen vähän tyyppiä "kaikki tähän heti nyt". Kärsimättömyys on varmasti jollain tavalla myös hyvä piirre, sillä se laittaa usein asioihin vauhtia, mutta kun on asioita joita ei voi vauhdittaa, niin sitten ei millään jaksais odottaa...

Aikatauluni on siis kiinni siitä, että pääsen myymään nykyisen asuntoni vasta huhtikuun alussa... silloin tulee kaksi vuotta täyteen tässä kämpässä ja sen jälkeen tosissani vasta pääsee hommiin; ostamaan tonttia, etsimään sopivaa kehikkoa ja tappelemaan rakennusviranomaisten kanssa :) Jos jollakulla on hyviä ideoita tai tiedossa pienen talon hirsikehikoita, siis vanhoja!!, niin otetaan vinkit vastaan :)

Tässä odotellessa on kuitenkin hyvää aikaa suunnitelle, tehdä budjettia, miettiä erilaisia lämmitysratkaisuja ja lukea Panu Kailan Talotohtori kirjaa. Tänään muuten tilasin netistä taas uuden kirjan; Hirsitalon kunnostaminen, Risto Vuolla-Apiala. Selasin tuota kirjaa kirjakaupassa ja vaikutti oikein käypäseltä, vaikkakin hirsitalojen siirrosta ja siihen liittyvästä kirjassa oli aika vähän tietoa. Mutta hyvänoloinen kirja kuitenkin mutta jessus kuinka kallis! 46 euroa! Otin nimen ylös ja tarkistin kirjan hinnan parista nettikaupasta ja nyt on kirja tilattu ja on muutaman päivän päästä postilaatikossa ja hinnaksi tuli postikulujen kanssa 10 euroa vähemmän. Säästöä se on pienikin säästö :D Samassa kirjakaupassa katselin tuota Talotohtori kirjaa ja se oli "tarjouksessa" 27,90, noh, tämänkin kirjan saa netistä alle kahdella kympillä... että kannattaa vertailla. En ole koskaan kyllä ollut tarjousten perässä juoksija, mutta tulevaa projektia ajatellen, olis pikkuhiljaa aika oppia.

Kävin myös eilen Porvoossa ihastelemassa vanhan kaupungin ihmeitä. Niin kauniita vanhoja hirsitaloja.. Yhden sisustuskaupan yläkertaan voisin muuttaa; päätyseinät monta sataa vuotta vanhaa hirttä, katto valkoiseksi maalattua lautaa, jossa hirsipalkit. Niin kaunis ja kodikas ja juuri sellainen kuin haluiaisin omankin tulevan kotini olevan. Tosin oma taloni vuosi seistä vähän suoremmassa :) No, kaupan yläkerrasta tuli otettua pari kuvaa kännykällä muistoksi. Tämän lisäksi kävin Porvoon wanhassa rautakaupassa katsomassa tarjontaa ja olihan siellä vaikka mitä. Ihania puuliesiä! Hyvä käydä silmäilemässä tarjontaa jo etukäteen, niin osaaa sitten hakea paremmin kun on ajankohtaista... Ihanaa kuitenkin tämä netin aikakausi kun niin moniin asioihin löytyy vastauksia nopeasti.

Niitä realiteettejä...

Jo monta vuotta olen tuntenut ihan käsittämätöntä intohimoa vanhoja maalaispihapiirejä ja vanhoja rakennuksia kohtaan. Myös muutto pois keskustojen hulinasta ja tungoksesta on aina ollut haaveena. Nyt asun pienehkön kaupungin laidalla rivitalossa ja oikeinkin kotoisasti kauniissa talossa, mutta yhä kauemmaksi olisi kiva päästä. Eli paikkaan, missä olisi punainen pieni mökki ja suuri tontti niin, ettei naapuri ole aivan kyljessä. En jaksa kuin ihmetellä omankin asuinalueeni tontteja ja niillä viihtyviä ihmisiä. Eihän näille 600 neliön tonteille mahdu kun se heidän talo ja Volvo parkkiin. Siinä kaikki! Onko se jonkun mielestä sitä mitä kutsutaan omakotitaloasumiseksi? Yhtenä iltana viime kesänä katselin huvittuneena ikkunasta kun yhden tällaisen talon pihalla perheen äiti viritteli lapsille sellaista keskisuurta trampoliinia. Se trampoliini oli niin isoja se takapiha niin pieni, että tämä äiti sai oikein asetella sen tarkkaan ettei vaan mene naapurin pihan puolelle!! Voi jösses mä sanon! Mä en vois koskaan elää noin. En tuollaisella postimerkin kokoisella tontilla!

Haave omasta talosta ja pihasta jossain syrjemmässä on siis vahvana ajatuksissa. Täällä itä-Uudellamaalla on paljon pieniä kuntia ja niissä aivan ihania idyllisiä pikku kyliä ja niissä ihania punamullattuja mökkejä.. aah juuri sellaisia ihania kodikkaita pikkutalojo joiden kattojen päällä on puoli metriä lunta ja ikkunoista paistaa lämmin valo :) Nykyään ei vaan ole lunta ja se lämmin valokin on kuulemma harhaa kun joka paikasta vetää niin, että sisällä pitää istua kesät talvet villasukat jalassa. Mutta ei haittaa, mä haluan sellaisen!

Melkein kaikki ystävät ja sukulaiset ovat kuitenkin sanoneet, että ihan hullua edes haaveilla tuollaisesta yksin, että hommaa se mies ensin???!! Miten sellainen nyt tähän hätään yhtäkkiä hommataan, kun 33 vuotta olen viettänyt enemmän ja vähemmän villiä sinkkuelämää. Olen jopa miesvaltaisella alalla töissä, enkä silti ole tavannut miestä, jonka kanssa olisi niin hyvin synkannut, että olisin valmis pesemään sen kalsareita. Eikä mun haave omasta talosta kaadu siihen ettei mulla ole miestä. Ei tod! :)

Mutta mutta... talot täällä päin maksavat maltaita ja ovat usein aivan hirveän huonossa kunnossa, jos halvalla saa. Ei siis niitä. Katseltu on ja ei vaan löydy mieleistä mieleiseen hintaan.Entä uuden rakentaminen sitten, että jos ihan pienen talon rakentaisi... Joo-o, niitäkin mietin ja piirtelin pitkän aikaa, tilasin kaikki talokirjat, kävin jopa talo myyjien luona ja pyysin tarjouksia, perehdyin ystävieni rakennusprojekteihin ja kyselin kaiken maan ja taivaan väliltä. Mutta sekään ei tuntunut oikealta eikä sellaiselta vaihtoehdolta, että saisin siitä kodikkaan kodin itselleni...

Yksi päivä sitten eksyin Metsäkylän navetan sivuille kun etsin perinteisiä rakennusmateriaaleja mahdolliseen tulevaan uuteen talooni. Ajattelin, että vaikka talo olisi uusi, se saisi näyttää vanhalta.. Ja eksyin kuin eksyinkin sivuille jossa esiteltiin purettavia ja siirrettäviä hirsikehikoita... ja se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Sellainen tulee minulle kun sopiva löytyy! Näin on tässä yhden naisen hallituksessa nyt päätetty. Luettu on asiasta paljon ja perinnerakentajien kirja Panu Kailan Talotohtorikin on kahlattu läpi. Pari kuukautta kuitenkin pitää odottaa ennenkuin saan nykyisen kämppäni myytyä ja pääsen kunnolla asiaan. Siihen asti on vielä hyvää aika ottaa asioista selvää. Mutta suunta on selvä. Vanha, kaunis, korjataan vanhoilla menetelmillä, käytetään niitä materiaaleja mitä silloinkin, mutta niin, että kaikki nykyajan mukavuudet löytyvät.

Se sitten vaatii sitä tonttia ja maahan ei tunnetusti ole mitään kovin halpaa täälläpäin... varsinkin näin sinkkuna asia tuntuu erityisen hankalalta ja maa erityisen kalliilta. On jotenkin niin epäreilua, että yksin elävän ihmisen oletetaan automaattisesti haluavan asua kerros- tai rivitalossa! Se on niin väärin! Mutta siitä huolimatta aion löytää budjettiini sopivan tontin ja vielä sellaisen etäisyyden päästä, että jaksan kulkea Helsinkiin töihin...siihen voi mennä aikaa, mutta mullahan sitä on. Kärsivällisyyttä ei tosin nimeksikään! :)