Taas talohaaveita

Oma talo ei vaan jätä rauhaan... mietin sitä koko ajan ja toivon, että vihdoinkin voisin tehdä tästä blogista rakentamispäiväkirjan tämän kaiken muun näpertelyn sijasta...

Tontin löytäminen on vaan kiven alla. Ei ole helppoa rakentaa sinkkuna kun kaikki tuntuu maksavan niin paljon. Itse talo toki tulee halvemmaksi, kun siitä tulee niin pieni, mutta tontti ja liittymät maksaa ihan yhtä paljon, oli talo suuri tai pieni, rakentaja rikas tai köyhä. Kettu kun on epistä! :)

Mutta nyt katse on kääntynyt kohti kotikoti seutuja, eli Hämettä..sieltä saattaisi löytyä kiva tontti kivoista maisemista. Pitää vaan vielä varmistaa kunnan rakennustarkastajalta, miten tiukka tai löyhä on kunnan rakennusmääräys ja rakennustapaohjeet. Joissakin kunnissa kun pyritään niin täydelliseen harmoniaan, että suurien linnojen keskelle (mitä monet nykytalot tuntuu olevan) ei saa rakentaa pientä taloa... Onhan se toki hassun näköistä ja minun pikku mökki näyttäisi siellä joukossa varmaan pihasaunalta :D

Tässä kuva talosta tai itse asiassa huvilasta, mistä kaikki alkoi. Rakkaus pieneen taloon ja ajatus siitä, että talo voi olla pienikin silloin kun tarvekin on pieni :) Tämän kuvan näin joskus pari vuotta sitten kun etsin netistä myytävänä olevia mummonmökkejä.. tätä ennen ollut ajatellutkaan, että voisin alkaa rakentajaksi, mutta asioista selvää otettuani, se alkoi tuntua koko ajan vaan mahdollisemmalta.

http://www.kastelli.fi/huvilat/huvilamallistot/saaristo/Maininki

Kuvan liittäminen ei onnistunut, niin laitoin sit osoitteen...

Tuon kuvan näkemisestä siis kaikki alkoi ja on siitä jalostunut edelleen ja matkalla on tullut mukaan haaveet hirsikehikosta yms. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän, niin elementtitaloa minulle ei tule, vaan se rakennetaan pitkästä tavarasta tai hirsikehikosta. Tontti määrittää sit myöhemmin, että mikä sinne sopii ja minkälaisia kehikoita sillä hetkellä on tarjolla. Myöskään sitä vaihtoehtoa en ole sulkenut pois, että ostaisin vanhan talon ja kunnostaisin siitä itselleni kodin...

Mutta nyt on pakko mennä unille, että jaksan taas aamulla töihin..

Unia talosta...

Bloginihan on alkanut siitä, että päätin aloittaa kartoittamaan rakennusprojektia.. Ajatus pyörii alituiseen mielessä, mutta tonttien hinnat ja korkojen nousu on pitänyt minut aisoissa. Tonttien hinnat täällä päin myös tarkottaisivat sitä, että joutuisin tekemään melkoisia kompromisseja sen suhteen, millaisessa ympäristössä haluaisin asua. Se ei kuitenkaan tunnu asialta, missä komromisseja haluaisin tehdä. Saisin naapurikunnasta todella edullisen tontin kunnan kaavoittamalta alueelta, mutta kaavatontille en juuri halua. Näitä kaavatontteja kuitenkin nämä pari pikku kuntaa luovuttavat edullisesti, jotta saisivat kuntaan veronmaksajia. Kaavan ulkopuolella taas myyjinä ovat yksityiset maanomistajat, joiden intressit ovat taas ihan muualla ja tontin hinta sen mukainen. Tässä kuitenkaan kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi lainkaan, sillä suurin osa ihmisistä tuntuu haluavan kaavatonteille, koska ne myydään nopeasti ja haja-asutusalueen tontit pyörii vuosikausia myynnissä. Tai ehkä näistäkin ihmisistä joku teki kompromissin ja tyytyi halpaan kaavatonttiin. Onhan toki varmasti niin, että jos on pieniä tai vähän suurempiakin lapsia, moni arjen asia hankaloituu kun asutaan kaukana kouluista, päiväkodeista ja harrastuksista ja siksi nuo kaavatontit ovat niin suosittuja. On vaan silti niin vaikea käsittää, että kaikki haluavat asua pienellä tontilla ja melkein räystäs kiinnin naapurin räystäässä. Itseäni se ahdistaisi...

Vaihtoehto rakentamiselle olisi löytää kunnostettava vanha, ehdottomasti hirsirunkoinen pieni talo tai mökki. Kävin alkuvuodesta katsomassa yhtä myynnissä olevaa vanhaa taloa. Hirsirunkoinen, 1900 alussa rakennettu, lähes alkuperäiskunnossa. IHANA!! Ala-kerrassa n. 70 neliötä ja yläkertaan olisi varmaan saanut ainakin 30 lisää. Alkuperäiset ikkunat, ovet ja tulisijat ja muutenkin lähes peruskuntoinen. Vesi oli vedetty sisälle, samoin sähkö. Vaikka paikat olivat rempallaan, niin talo oli ryhdikäs ja niin kaunis! Näin jo sieluni silmin kuinka upean siitä olisi saanut kunnostamalla. En kuitenkaan taloa saanut, sillä isäni ei ollut vakuuttunut ja tällaisissa asioissa olen valitettavan riippuvainen vanhemmistani ja heidän takauksestaan pankin papereissa :( Monta kuukautta myöhemmin näen unta ja haaveilen tuosta talosta... Ja ne joilla on rahaa, voivat vaan nauraa partaansa, kuinka köyhän haaveet kaatuu kun ei isi takaa alle 150 tuhannen euron lainaa... Taskuraha joillekin, joillekin ei.

Unet ja haaveet jatkuu, vaikka tuntuvat niin mahdottomilta nyt. Perehtyminen hirsirakentamiseen ja korjaamiseen ei ole lakannut.

Tätä mä sit suunnittelen...

Jos siis vaan sopiva tontti löytyy... eli sopivaan hintaan ja sopivalta paikalta. Aika lailla olen valmis kompromisseihin, mutta katsotaan riittäkö se näin sinkkuna. Maa kun on niin saakelin kallista täällä!

Mutta siis, haaveissa olisi löytää pieni, noin 80 neliön kokoinen hirsitalo, ja siirtää se tänne itäiselle Uudellemaalle. Vanhaa hirttä, mielummin mukana alkuperäiset ikkunat ja ovet ja jopa joku tulisija, pönttöuuni tai puuhella ja vanhat lattialankut...

Talo tod näk eristettäis ulkopuolelta ja verhoiltais pystyrimalaudoituksella, mikäli se mökin tyyliin sopii.. Eristeenä käytettäis selluvillaa tai pellavaeristettä. Ei mitään muovisia höyrynsulkuja eikä muutakaan keinomateriaalia. Sisäpuolelle sitten jätettäis hirsiseinää näkyviin, mutta osa seinistä tod näk levytettäisiin, jotta sais hieman vaaleampaa seinää tapettien avulla, jottei ihan pimeässä pirtissä tarvis istua :) Tarkoitus on tehdä osittain perinteitä vaalien, mutta kuitenkin nykyajan vaatimukset täyttävä koti. Ja ulkomaalaus tietysti punamullalla. Vähän työläämpää kuin kaupasta ostetun maalin laittaminen, mutta kauniimpi, kestävämpi ja kuuluu asiaan :)

Sisustuksestakin on monta mielikuvaa valmiina, mutta koska talon lopullinen muoto ei ole vielä tiedossa, niin ne on vaan haaveita, haaveita, haaveita....

Uutta kirjaa odotellessa....

Aika kulkee kyllä välillä tuskastuttavan hitaasti... Olen vähän tyyppiä "kaikki tähän heti nyt". Kärsimättömyys on varmasti jollain tavalla myös hyvä piirre, sillä se laittaa usein asioihin vauhtia, mutta kun on asioita joita ei voi vauhdittaa, niin sitten ei millään jaksais odottaa...

Aikatauluni on siis kiinni siitä, että pääsen myymään nykyisen asuntoni vasta huhtikuun alussa... silloin tulee kaksi vuotta täyteen tässä kämpässä ja sen jälkeen tosissani vasta pääsee hommiin; ostamaan tonttia, etsimään sopivaa kehikkoa ja tappelemaan rakennusviranomaisten kanssa :) Jos jollakulla on hyviä ideoita tai tiedossa pienen talon hirsikehikoita, siis vanhoja!!, niin otetaan vinkit vastaan :)

Tässä odotellessa on kuitenkin hyvää aikaa suunnitelle, tehdä budjettia, miettiä erilaisia lämmitysratkaisuja ja lukea Panu Kailan Talotohtori kirjaa. Tänään muuten tilasin netistä taas uuden kirjan; Hirsitalon kunnostaminen, Risto Vuolla-Apiala. Selasin tuota kirjaa kirjakaupassa ja vaikutti oikein käypäseltä, vaikkakin hirsitalojen siirrosta ja siihen liittyvästä kirjassa oli aika vähän tietoa. Mutta hyvänoloinen kirja kuitenkin mutta jessus kuinka kallis! 46 euroa! Otin nimen ylös ja tarkistin kirjan hinnan parista nettikaupasta ja nyt on kirja tilattu ja on muutaman päivän päästä postilaatikossa ja hinnaksi tuli postikulujen kanssa 10 euroa vähemmän. Säästöä se on pienikin säästö :D Samassa kirjakaupassa katselin tuota Talotohtori kirjaa ja se oli "tarjouksessa" 27,90, noh, tämänkin kirjan saa netistä alle kahdella kympillä... että kannattaa vertailla. En ole koskaan kyllä ollut tarjousten perässä juoksija, mutta tulevaa projektia ajatellen, olis pikkuhiljaa aika oppia.

Kävin myös eilen Porvoossa ihastelemassa vanhan kaupungin ihmeitä. Niin kauniita vanhoja hirsitaloja.. Yhden sisustuskaupan yläkertaan voisin muuttaa; päätyseinät monta sataa vuotta vanhaa hirttä, katto valkoiseksi maalattua lautaa, jossa hirsipalkit. Niin kaunis ja kodikas ja juuri sellainen kuin haluiaisin omankin tulevan kotini olevan. Tosin oma taloni vuosi seistä vähän suoremmassa :) No, kaupan yläkerrasta tuli otettua pari kuvaa kännykällä muistoksi. Tämän lisäksi kävin Porvoon wanhassa rautakaupassa katsomassa tarjontaa ja olihan siellä vaikka mitä. Ihania puuliesiä! Hyvä käydä silmäilemässä tarjontaa jo etukäteen, niin osaaa sitten hakea paremmin kun on ajankohtaista... Ihanaa kuitenkin tämä netin aikakausi kun niin moniin asioihin löytyy vastauksia nopeasti.

Niitä realiteettejä...

Jo monta vuotta olen tuntenut ihan käsittämätöntä intohimoa vanhoja maalaispihapiirejä ja vanhoja rakennuksia kohtaan. Myös muutto pois keskustojen hulinasta ja tungoksesta on aina ollut haaveena. Nyt asun pienehkön kaupungin laidalla rivitalossa ja oikeinkin kotoisasti kauniissa talossa, mutta yhä kauemmaksi olisi kiva päästä. Eli paikkaan, missä olisi punainen pieni mökki ja suuri tontti niin, ettei naapuri ole aivan kyljessä. En jaksa kuin ihmetellä omankin asuinalueeni tontteja ja niillä viihtyviä ihmisiä. Eihän näille 600 neliön tonteille mahdu kun se heidän talo ja Volvo parkkiin. Siinä kaikki! Onko se jonkun mielestä sitä mitä kutsutaan omakotitaloasumiseksi? Yhtenä iltana viime kesänä katselin huvittuneena ikkunasta kun yhden tällaisen talon pihalla perheen äiti viritteli lapsille sellaista keskisuurta trampoliinia. Se trampoliini oli niin isoja se takapiha niin pieni, että tämä äiti sai oikein asetella sen tarkkaan ettei vaan mene naapurin pihan puolelle!! Voi jösses mä sanon! Mä en vois koskaan elää noin. En tuollaisella postimerkin kokoisella tontilla!

Haave omasta talosta ja pihasta jossain syrjemmässä on siis vahvana ajatuksissa. Täällä itä-Uudellamaalla on paljon pieniä kuntia ja niissä aivan ihania idyllisiä pikku kyliä ja niissä ihania punamullattuja mökkejä.. aah juuri sellaisia ihania kodikkaita pikkutalojo joiden kattojen päällä on puoli metriä lunta ja ikkunoista paistaa lämmin valo :) Nykyään ei vaan ole lunta ja se lämmin valokin on kuulemma harhaa kun joka paikasta vetää niin, että sisällä pitää istua kesät talvet villasukat jalassa. Mutta ei haittaa, mä haluan sellaisen!

Melkein kaikki ystävät ja sukulaiset ovat kuitenkin sanoneet, että ihan hullua edes haaveilla tuollaisesta yksin, että hommaa se mies ensin???!! Miten sellainen nyt tähän hätään yhtäkkiä hommataan, kun 33 vuotta olen viettänyt enemmän ja vähemmän villiä sinkkuelämää. Olen jopa miesvaltaisella alalla töissä, enkä silti ole tavannut miestä, jonka kanssa olisi niin hyvin synkannut, että olisin valmis pesemään sen kalsareita. Eikä mun haave omasta talosta kaadu siihen ettei mulla ole miestä. Ei tod! :)

Mutta mutta... talot täällä päin maksavat maltaita ja ovat usein aivan hirveän huonossa kunnossa, jos halvalla saa. Ei siis niitä. Katseltu on ja ei vaan löydy mieleistä mieleiseen hintaan.Entä uuden rakentaminen sitten, että jos ihan pienen talon rakentaisi... Joo-o, niitäkin mietin ja piirtelin pitkän aikaa, tilasin kaikki talokirjat, kävin jopa talo myyjien luona ja pyysin tarjouksia, perehdyin ystävieni rakennusprojekteihin ja kyselin kaiken maan ja taivaan väliltä. Mutta sekään ei tuntunut oikealta eikä sellaiselta vaihtoehdolta, että saisin siitä kodikkaan kodin itselleni...

Yksi päivä sitten eksyin Metsäkylän navetan sivuille kun etsin perinteisiä rakennusmateriaaleja mahdolliseen tulevaan uuteen talooni. Ajattelin, että vaikka talo olisi uusi, se saisi näyttää vanhalta.. Ja eksyin kuin eksyinkin sivuille jossa esiteltiin purettavia ja siirrettäviä hirsikehikoita... ja se jos mikä oli rakkautta ensi silmäyksellä ;) Sellainen tulee minulle kun sopiva löytyy! Näin on tässä yhden naisen hallituksessa nyt päätetty. Luettu on asiasta paljon ja perinnerakentajien kirja Panu Kailan Talotohtorikin on kahlattu läpi. Pari kuukautta kuitenkin pitää odottaa ennenkuin saan nykyisen kämppäni myytyä ja pääsen kunnolla asiaan. Siihen asti on vielä hyvää aika ottaa asioista selvää. Mutta suunta on selvä. Vanha, kaunis, korjataan vanhoilla menetelmillä, käytetään niitä materiaaleja mitä silloinkin, mutta niin, että kaikki nykyajan mukavuudet löytyvät.

Se sitten vaatii sitä tonttia ja maahan ei tunnetusti ole mitään kovin halpaa täälläpäin... varsinkin näin sinkkuna asia tuntuu erityisen hankalalta ja maa erityisen kalliilta. On jotenkin niin epäreilua, että yksin elävän ihmisen oletetaan automaattisesti haluavan asua kerros- tai rivitalossa! Se on niin väärin! Mutta siitä huolimatta aion löytää budjettiini sopivan tontin ja vielä sellaisen etäisyyden päästä, että jaksan kulkea Helsinkiin töihin...siihen voi mennä aikaa, mutta mullahan sitä on. Kärsivällisyyttä ei tosin nimeksikään! :)