lauantai 9. tammikuuta 2010

Valkeaa unelmaa, kohti kulkee askeleeni...

Otsikon niminen laulu on nyt pöyrinyt päässä melkoisen pitkään... Toisaalta se tuo mulle mieleen tämän talven - ihanan paljon lunta ja joka paikassa kauniin valkoista. Toisaalta haluaisin ajatella, että tuo laulu kertois myös mun matkasta ja haaveesta kohti sitä omaa taloa, joka olisi sisältä tosi valkoinen, mutta ulkoa kylläkin punamullalla maalattu...

Tämä talokuume on taas ollut tosi paha, mutta realiteetit on kuitenkin ne, että ihan vielä ei ole varaa. Vanhan talon haaveilusta olen taas luopunut, koska niissä on usein niin paljon vanhojen talojen murheita (putket jäässä talvella ynnä muuta remppaa). Vaikka vanhoissa taloissa on aivan ihana tunnelma, vetää veri tosi kovasti siihen, että rakentaisin talon vanhasta hirsikehikosta. Sais vanhan talon tuntua, mutta perustuksia myöden tietäisin, missä kunnossa taloni on eikä yllätyksiä olisi ihan heti tulossa. Olen siis päättänyt alkaa säästämään tonttiin ja hirsikehikkoon. Vaikka talo olisi tavallaan uudisrakennus olisi siinä paljon vanhaa -se olisi tehty vanhoista hirsistä, ehkä vanhoista ikkunoista ja väliovista jne... eli monet jutut mitkä on mahdollista saada vanhana, laitetaan vanhana.... mutta siihen, että sen saan, menee vielä hetki aikaa, sillä tontit eivät ole vallan ilmaisia täällä Etelä-Suomessa...

Toinen valkea unelma liittyy talveeen ja juuri tällaiseen talveen kuin tämä. Paljon lunta ja pakkasta. Tämä on vaan niin täydellistä.

Olen aina ollut enemmän talvi- kuin kesäihminen ja kesästä olen oppinut nauttimaan nyt vasta aikuisena. Tänään oli ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja kun kävimme koiran kanssa ulkona, otin matkalta muutaman kuvan


Keskellä kovien pakkasten ja lumisten puiden luikertelee pieni puro..







Tätä metsäpolkua me usein koiran kanssa mennään...Nyt talvella aivan ihana tunnelma metsässä..



Tässä on lampi, jossa sulan aikana on sorsia...joka kerta kuitenkin Fiona tarkistaa, että näkyiskö lintuja, vaikka lampi ollut jo jäässä hyvän aikaa :)

10 kommenttia:

MiaMaria kirjoitti...

Hejsan!

Vilka mysiga vinterbilder...nu är det kallt...kanske för kallt kan gärna vara kallt för mig men att det ligger på -7grader är ju lite mera lagom......

Ha en bra lördagskväll!
MiaMaria

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Nuo sinun talohaaveet kuulostavat niin tutuilta... Meillä nyt on päädytty uuteen mutta se on kyllä vaan niin totta että se vanhojen hirsitalojen tunnelma on aivan omanlaisensa, jotain niin kodikasta ja henkevää, täydellistä epätäydellisyyttä, aivan kuin niissä olisi jotain inhimillistä. Koira tosiaan avaa monelle aivan uusia maisemia lenkkienkin muodossa jos vain osaa olla silmät auki :)

Arja kirjoitti...

Kyllä vanhat talot on niin ihania, mut olet oikeassa et yllätyksiä voi tulla :-(( Aivan ihania kuvia!!!
Meillä on ulkoilut ollu vähissä, kun mittari on ollut 30 kieppeillä jo viikon päivät:-(( Mukavaa viikonloppua!

Nina kirjoitti...

Viime yönä katselin juuri noita kehikoita netistä. Se olisi varmaan aikas järkevää juuri noin kuin kirjoitit! Yllätyksiä tulee aivan varmasti. Mutta työmäärä pelottaa ainakin minua kun tuntuu että sellaisen kasaaminen asumiskuntoon vie niin kauan...

Tuikku kirjoitti...

Ihana blogi sinulla. Katsastin tänään myös korukätköäsi ja korut ovat ihania! Mistä sinulta saa niitä tilata ja minkä hintaisia ne ovat?
Mukavaa viikonloppua!

Seepia kirjoitti...

Kiitos vierailusta ja kommenteista!

Taloprojekti täällä kypsyy niin hitaasti, että ei oikein sovi näin kärsimättömälle. Jos meinaan jäädä pk-seudulle olis pakko muutama vuosi malttaa ja maksella tätä nykyistä pois ja säästää... Mä en vaan malttais. Tosin eipä tämäkään kämppä ole vielä läheskään valmis :D

Tuikku: Mulle voi laittaa koruista postia osoitteeseen korukatko@gmail.com. Hinnat vaihtelee koruissa olevan materiaalin ja työmäärän mukaan niin, että rannekorut on noin 20 - 30 euroa ja kaulakorut 40 - 70 euroa. Noin karkeasti.

Elisa kirjoitti...

Muutama kommentti hirsitalohaaveestasi... Jos rakennat talosi siirtokehikosta, se katsotaan "uudeksi taloksi" eli eristys yms. tekniset asiat pitää olla tämänpäivän normien mukaan tehty. Eli tarkoittaa lisäeristystä esim. ulkoseiniin, mahdollisesti ilmanvaihtokonetta... Onneksi on mahdollisuus kompensaatioihin. Itse korjaan (yksin, naisena) melkein satavuotiasta hirsitaloa. Tunkkia on heilutettu ja muuramaankin olen opetellut... Eli vanhan talon pystyy korjata/kunnsotaa. Vanha hirsitalo on todennäköisesti ehjä jos 3 asiaa toteutuu: Taloon ei ole vedetty putkia, katto on kunnossa, lattia/tuuletus kunnossa (yleensä rossipohja). Tsemppiä projektiisi, valitsit sitten kumman "tien" tahansa. Punamultaisen hirsitalon tunnelma ei jätä ketään kylmäksi :o)

Hattaramaa kirjoitti...

Ennen muinoin haaveilin vanhasta talosta. Nyt kun olen asunut sellaisessa 6 vuotta, haaveilen sellaisesta uudesta ja lämpimästä, sellaisesta, jossa ikkunat menee kiinni sateen jälkeenkin. Talosta jossa olisi riittävästi huoneita eikä tarvitsisi myrskyllä pelätä katon irtoamista.

vaaleanpunainen sydän kirjoitti...

kerrohan ihana ihminen, mistä olet tuon retrotuulettimen hankkinut? :)

lisäksi jäin miettimään tuota vaaleanpunaista kaappiasi. Sen henki taitaa kärsiä niiden kirjojen kanssa myös sen vuoksi, että ne kauniit taustalaudat peittyvät. Ehkä voisit säilyttää siellä kauniita, matalia tavaroita väljästi?

nim. meillä on kirjoja vaatekaapissa :D

Seepia kirjoitti...

Olen hankkinut tuon retrotuulettimen ihan Citymarketista :) Oli pakko ottaa mukaan kun oli niin söpö :)