Bloginihan on alkanut siitä, että päätin aloittaa kartoittamaan rakennusprojektia.. Ajatus pyörii alituiseen mielessä, mutta tonttien hinnat ja korkojen nousu on pitänyt minut aisoissa. Tonttien hinnat täällä päin myös tarkottaisivat sitä, että joutuisin tekemään melkoisia kompromisseja sen suhteen, millaisessa ympäristössä haluaisin asua. Se ei kuitenkaan tunnu asialta, missä komromisseja haluaisin tehdä. Saisin naapurikunnasta todella edullisen tontin kunnan kaavoittamalta alueelta, mutta kaavatontille en juuri halua. Näitä kaavatontteja kuitenkin nämä pari pikku kuntaa luovuttavat edullisesti, jotta saisivat kuntaan veronmaksajia. Kaavan ulkopuolella taas myyjinä ovat yksityiset maanomistajat, joiden intressit ovat taas ihan muualla ja tontin hinta sen mukainen. Tässä kuitenkaan kysynnän ja tarjonnan laki ei toimi lainkaan, sillä suurin osa ihmisistä tuntuu haluavan kaavatonteille, koska ne myydään nopeasti ja haja-asutusalueen tontit pyörii vuosikausia myynnissä. Tai ehkä näistäkin ihmisistä joku teki kompromissin ja tyytyi halpaan kaavatonttiin. Onhan toki varmasti niin, että jos on pieniä tai vähän suurempiakin lapsia, moni arjen asia hankaloituu kun asutaan kaukana kouluista, päiväkodeista ja harrastuksista ja siksi nuo kaavatontit ovat niin suosittuja. On vaan silti niin vaikea käsittää, että kaikki haluavat asua pienellä tontilla ja melkein räystäs kiinnin naapurin räystäässä. Itseäni se ahdistaisi...
Vaihtoehto rakentamiselle olisi löytää kunnostettava vanha, ehdottomasti hirsirunkoinen pieni talo tai mökki. Kävin alkuvuodesta katsomassa yhtä myynnissä olevaa vanhaa taloa. Hirsirunkoinen, 1900 alussa rakennettu, lähes alkuperäiskunnossa. IHANA!! Ala-kerrassa n. 70 neliötä ja yläkertaan olisi varmaan saanut ainakin 30 lisää. Alkuperäiset ikkunat, ovet ja tulisijat ja muutenkin lähes peruskuntoinen. Vesi oli vedetty sisälle, samoin sähkö. Vaikka paikat olivat rempallaan, niin talo oli ryhdikäs ja niin kaunis! Näin jo sieluni silmin kuinka upean siitä olisi saanut kunnostamalla. En kuitenkaan taloa saanut, sillä isäni ei ollut vakuuttunut ja tällaisissa asioissa olen valitettavan riippuvainen vanhemmistani ja heidän takauksestaan pankin papereissa :( Monta kuukautta myöhemmin näen unta ja haaveilen tuosta talosta... Ja ne joilla on rahaa, voivat vaan nauraa partaansa, kuinka köyhän haaveet kaatuu kun ei isi takaa alle 150 tuhannen euron lainaa... Taskuraha joillekin, joillekin ei.
Unet ja haaveet jatkuu, vaikka tuntuvat niin mahdottomilta nyt. Perehtyminen hirsirakentamiseen ja korjaamiseen ei ole lakannut.
10 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti