maanantai 28. tammikuuta 2008

Projekti menikin nyt sitten vähän jäihin ja pitää himmailla... Sillä aikaa on kuitenkin aikaa sisustella nykyistä kämppää. Tänään kävin ostoksilla ja mukaan tarttui uusi kaitaliina, patalaput, leipäkori ja siihen liina... Ihanan keväisiä värejä! :)







lauantai 26. tammikuuta 2008

Laitetaas vähän kuvia...

Vanhasta kämpästä...kissat ja kakluuni...



Nykyisestä kodista...






Porvoon vanhasta kaupungista ostettuja paperimassasta tehtyä hahmoja... nalle, kruunu ja jääkaappi magneettisydämet...

torstai 24. tammikuuta 2008

Ihmeellisiä vastoinkäymisiä!! GRRRR

Tämä ei siis ole helppoa, eli sinkkuna haaveilla omasta talosta ja muutosta maalle. Välillä asialle löytyy ymmärrystä ja välillä ei taas lainkaan.

Olen iskenyt silmäni yhteen vanhaan taloon. Näyttää ulospäin oikein ryhdikkäältä. Hirsirunkoinen, noin 80 vuotta vanha. Virheen tein siinä, että kerroin asiasta vanhemmilleni. Sekä isäni että äitini olivat sitä mieltä, että aivan järjetöntä ja he myös tiesivät jo nyt, että en tulisi viihtymään maalla... tuntuu sikäli kummalliselta, että muut ihmiset nyt tuntuvat tietävän paremmin mitä haluan. Ymmärrän toki, että ovat varmasti huolissaan, että sijoittaisin rahani (tai siis pankin rahat) kohteeseen, joka vaatisi täydellisen remontin. Tästä huolimatta en ymmärrä sitä, miksi samaan syssyyn pitää sotkea "huoli" siitä, että viihdynkö maalla. Mistä sitä oikeastaan kukaan tietää, ennen kuin on kokeillut. Ei ihminen naimisiin mennessäänkään tiedä, että jaksaako puolisoa loppuikänsä vai jaksaako edes viittä vuotta ja vaikka avioerotilastot ovat mitä ovat, niin yllättävän moni haluaa naimisiin. Ei siihen yleensä mennä väliin kertomaan mitä mieltä on toisen unelmasta/puolisosta tai sanota, että "mun mielestä olette aika huono pari, tuskin tulee onnistumaan". Mikä oikeus siis ihmisillä on lytätä ihmisen unelmia, tässä tapauksessa kun aviomiehen sijasta on kyse unelma kodista maalla... Ja voisin vaikka lyödä vetoa, että viihtyisin talossani kauemmin kuin yhdenkään miehen kanssa :D

Yksi ystäväni onneksi tuntee minut hyvin ja ymmärtää haaveeni. Minut tuntien uskoo myös, että viihtyisin korvessa. Jotkut ystäväni taas ajattelevat etten viihtyisi syrjässä ja yksin. Miten se nyt oikeastaan eroaisi siitä miten nyt elän? Tulen töistä kotiin, jonka jälkeen lähes poikkeuksetta puuhailen yksin ja pidän ystäviini yhteyttä puhelimitse tai netin avulla. En yksinkertaisesti jaksa työpäivän jälkeen seurustella tai viihdyttää kotonani vieraita, ainakaan kovin usein. Ja sitä paitsi asun nytkin niin kaukana kaikista ystävistäni, ettei täällä kukaan käy. Elämäni ei siis juurikaan muuttuisi sen puolesta. Omassa tönössä olisi sentään aina jotakin puuhasteltavaa ja kesällä saisin maata vaikka nakuna pihalla ja ottaa aurinkoa, jos siis olisi tarpeeksi tiheä kuusiaita ;D

Ymmärrän toki, että joidenkin on vaikea nähdä tätä yhtälöä talo + sinkku + maalla mitenkään toimivana yhtälönä. Itse kuitenkin uskon siihen vankasti ja jotenkin siksi odottaisin läheisiltä samaa. Tottakai voi antaa neuvoja ja pudotella minua maan pinnalle, mutta vastapainona odottaisin edes vähän tuKea... vanhemmilleni se nyt tuntuu olevan aika vaikeaa. :( Tosin, kun on lukenut näitä ihmisten projekteja vanhan kunnostamisesta tai hirsikehikon rakentamisesta, niin taitaa poikkeuksetta sukulaisissa ja ystävissä olla enemmän epäilijöitä kuin kannustajia. Liekö joku perussuomalainen piirre ja varmaan syyllistyn siihen joskus itsekin... olen kuitenkin päättänyt näyttää epäilijöille närhen pallit!!! :D

sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Kiirettä töissä

Ollut vähän hiljaista tämän kirjoittamisen suhteen. Kulunut viikko on mennyt töissä ja saanut huhkia olikein urakalla... olen kuun vaihteessa vaihtamassa työnkuvaa ja nyt olen ylitöinätehnyt sitten vanhoja hommia alta pois... Raskasta ja tänään, viikon ainoana vapaapäivänä, olenkin sitten nukkunut ensin pitkään ja sitten vielä reilun tunnin päiväunet tuossa iltapäivällä :)

Projektin osalta ei mitään uutta. Riemuinnut siitä, että asuntolainojen korot taas laskusuunnassa, eli kovin korkealle eivät onneksi nousseet ainakaan tällä kertaa. Itsellä vaan tietty oli tuo koron tarkistus juuri silloin kun korot olivat korkeimmillaan, joten vuoden makselen korkeita korkoja jos asuisin tässä niin kauan. Tarkoitushan on kuitenkin myydä tämä pois keväällä.

Eilen soitin yhdestä talostan joka oli täälläpäin myynnissä. En ole varsinaisesti katselemassa valmista taloa, mutta jos sopiva korjauskohde tulisi eteen, niin mikä jottei. Tämä kohde olisi ollut aivan mahtavalla paikalla ja suurella, melkein 8000 neliön tontilla. Mutta talon kunto oli niin huono ja alkutekijöissä, että sen kunnostaminen olisi tullut todella kalliiksi, joten joku varmaankin ostaa kohteen ihan vain tontin takia. Välittäjä kuitenkin sanoi, että kyllähän tällaisia aina vähän väliä tulee myyntiin kun mummoja kupsahtelee :) Varsinaisia mummonmökkejä siis! :D

Yksi hirsikehikko jota olin kuolannut pitkään on sekin nyt myyty eteenpäin... Niin turhauttavaa kun ei ole vielä rahaa eikä tilaakaan ostaa sitä kehikkoa. Hyvät menee kaupaks tässä meikäläisen vielä miettiessä ja haaveillessa. Mutta ehkä se sit osuu kohdalle kun sen aika on. Toisaalta on ollut varmasti hyvä, että on alkanut ottaa asioista selvää ajoissa, mutta siinä on se riski, että kivoja juttuja menee ohi suun.

maanantai 14. tammikuuta 2008

Ihan fiiliksissä :D

Soittelin tänään vähän hirsikehikoista. Vitsit, että alkoi taas polttelemaan ihan hirveän paljon, kun sai puhua ihmisten kanssa jotka tietävät asiasta enemmän kuin minä. Haluaa oman pikku talon ja pian!

Myös hassuja sattumia oli. Soitin Metsänkylän navettaan ja sieltä Pia Kuurma kertoi eräästä ammattilaisesta. Ja kuinkas ollakaan tuo ammattilainen on äitini kanssa samassa tuöpaikassa ja olen tuntenut hänet jo kauan. En vain ole tiennyt enkä tajunnut, että hän touhuaa näiden kehikkojen kanssa. No soitto äidille ja sen jälkeen tälle miehelle ja taas olen vähän viisaampi ja tiedän mistä voin taas kysellä tyhmiä :) Sain myös hyvää tietoa Navetalta...

Silloin kun aloin miettiä tätä projektia, tuntui, että kun luin ihmisten kokemuksia rakentamisesta, hirsitalojen siirroista yms, niin näillä ihmisillä tuntui olevan aina hirveä määrä eri alojen osaajia ja ammattilaisia suvussa ja tuttavapiirissä. Tuntui, etten mä tunne ketään, joka olisi lähelläkään tämän alan asioita. Kumma juttu kuitenkin nyt, kun on puhunut asioista ja avannut suunsa, on tuttavapiirissä yllättävän paljon alan osaajia. Veli on putkimies, herra J osaa ja voi tehdä melkein mitä vaan piirrustuksista maatöihin ja vaikka koko projektin alusta loppuun ja nyt tämä tänään löytynyt tuttava! Vitsi mitä aarteita tällaisen projektin ja hölmön sinkkutytön kannalta. Kyllähän se helpottaa asioita paljon kun on lähipiirissä ihmisiä, joilta kysyä ja varsinkin kun näin alussa kysymykset ovat oikeasti välillä luokkaa; todella hölmöjä. Olis tosi työlästä kaivaa tämä kaikki tieto, mitä tähän asti olen saanut pelkästään näiltä ihmisiltä, soittelemalla moniin paikkoihin ja kirjoista lukemalla. Tosin tuota soittelemista ja kirjojen lukemista on tullut todella harrastettua viime aikoina. Mutta silti tuntuu, etten tiedä vieläkään paljon mitään. Ja tuskin täysin oppinut olen senkään jälkeen kun olen yhden kehikon pystyttänyt. Ehkä haaveilen seuraavasta, paremmin toteutettavasta kohteesta :)

Pienen matalapaineen jälkeen siis taas usko tähän projektiin ja sen onnistumiseen kasvaa. Keskiviikon käynti pankissa voi tosin taas latistaa tunnelmia :)

Ja huomenna pääsen taas tekemään puutöitä! Ihanaa. Ja kaiken tämän perinnehässäkän keskellä aion käydä pyörähtämässä huomenna Ikeassa. Mukava vapaapäivä siis tiedossa!

torstai 10. tammikuuta 2008

Jaahas, mennyt taas monta päivää ilman että olen kirjoittanut... Mennyt aika levätessä ja miettiessä asioita. Miettinyt rahaa ja sitä, että onko niiden ihmisten elämä helpompaa joiden ei tarvitse rahaa miettiä. Itse kun joutuu joka asiassa laskemaan ja tulevan projektin kustannukset hirvittää jo etukäteen ja kovin suuria kupruja ei budjettiin saisi tulla... Onneksi pikkuveli on putkimies ja hyvin avuliaan tuntuinen herra J rakennusmestari, jolla koneet ja vehkeet tehdä talo vaikka alusta loppuun, maankaivuusta lattialistoihin... mutta eihän noidenkaan varaan voi kaikkea laskea ja kun olen hirmuinen pessimisti, niin jotainhan tässä sattuu. Herra J:llä on juuri silloin kiire ja pikkuvelikin varmaan katkaissut kätensä juuri h-hetkellä... hyi kun manaan, mutta ei mikään paras päivä tän suunnittelun suhteen.

Päivää ei yhtään riemastuttanut eilen postilaatikosta tipahtanut sähkölasku. Argh. Joo, on sähkön hinta noussut, mutta on se vaan silti kumma, että näin lauhoilla keleillä tällaisessa pikkukaksiossa yhdeltä ihmiseltä menee kuulemma yli 2500 kwh sähköä kahdessa kuukaudessa... ei edes saunaa tässä kämpässä enkä mielestäni muutenkaan mitenkään liian ahkerasti käytä kodinkoneita. Uunia lämmitän kerrallaan 20 minuuttia ehkä kerran viikossa, sen aikaa kai sen pakastepitsan lämmittäminen kestää :D Talo on uusi, lämmöntalteenotto ja kaikki, mutta silti kuulemma menee noin paljon... Laitoin sitten sähköpostia sähkölaitokselle, josta joku "ystävällinen" asiakaspalvelija suorastaan v***ili ja kirjoitti, että nyt on talvi, menee enemmän sähköä lämmitykseen. Teki mieli kirjoittaa, että ihanko v***u totta?! Ei talvelta näytä kun ulos katsoo... ei siis tunnu, että sähkölaitos olisi ainakaan kovin halukas selvittämään tätä asiaa. Päätös tämän asunnon myymisestä vain vahvistui, sillä luulenpa, että yhtiövastikkeen ja tämän sähkölaskun hinnalla jo lämmitän pientä taloa!!

Uusia kirjoja ei ole tullut vielä, mutta sähköpostiin on kyllä tullut ilmoitus, että ne on postitettu! Ai vitsi kun ihanaa päästä selailemaan niitä. Jotain valoa sentään :)

Toinen tosi jees juttu oli tällä viikolla se, että pääsin taas joulutauon jälkeen tekemään puutöitä! Se on ihanaa vaikka aika aloittelija olenkin. Siinä jotenkin aivot lepää ihan eri tavalla kuin missään muussa, vaikka toisaalta taas vaatii hirveetä keskittymistä ja miettimistä. Mutta on niin kivaa kun oppii aina uutta ja taas on uusi työkalu tai työtapa tullut tutuksi. Jotenkin tuntuu niin omalta jutulta, että voisin jättää leipätyöni ja alkaa vaan näperteleen puun kanssa... mutta niistä näperryksistä ei kyllä taloprojektia rahoiteta :D

Ensi viikolla lupaan laittaa jotain kuvia... nyt edessä kohtuu rankka työputki, joten siihen asti moi!

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Ja taas uusi kirja...

Jep, sorruin taas ostoksille nettiin ja tilasin kirjan: Puutalot, hirsimökeistä rantahuviloihin. Laitan kirjasta sekä myös Hirsitalon kunnostaminen kirjasta kuvia jahka saan ne postilaatikkooni :) Koko kesän ja syksyn olen kantanut kaupasta niska vääränä kirjoja, ruotsalaisia ja tanskalaisia sekä kotimaisia sisustus- ja rakennuslehtiä. Muutama lehtitalo on saanut minusta myös tilaajan ja onhan se mukava kun parhaalla viikolla tulee useampikin lehti. Rahaa palaa, mutta olen uskotellut kovasti itselleni, että tälle kaikella tiedolla tulen varsinasessa rakentamisessa säästämään vaikka kuinka paljon :D Ehkä siinä käy kyllä juuri päinvastoin, eli tuhlailun määrää ei voi välttää kun päässä on niin paljon hyviä ideoita ja kauniita sisustuksia.

Eniten omalta tyyliltä tuntuu juuri tuollainen ruotsalais- tanskalainen talonpoikaistyyli. Ranskalaisesta maalaistyylistäkin tykkään, mutta siinä on hieman liian runsasta ja liian kirjavaa sälää joskus minun makuun. Vaikka pidän kauniista tavaroista en ole kuitenkaan sellainen sisustaja että keräilen kauniita esineitä seinät, hyllyt ja pöydät täyteen. Mielestäni esineet ja niiden kauneus tulee juuri esiin, kun ne pääsevät esiin eivätkä ole tavarakasojen alla piilossa. Tosin olen huomannut, että jostain syystä maku muuttuu pitkin matkaa ja joskus sellaiset talot joiden nurkat ovat täynnnä vanhoja esineitä, näyttävät aivan vastustamattoman kodikkailta, mutta ehkä en kuitenkaan voisi asua sellaisessa. Pitänee joku päivä laittaa muutama kuva nykyisestä kodista, vaikka tämä ei vielä se hirsitalo olekaan, jotta tuo sisustusmaku hieman selvenisi :)

Ulkona on ollut tänään ihana ilma, sataa lunta, nyt tosin vain enää ihan hiljakseen. Haaveilen omasta pihasta, pimeästä ja lumisesta talvi-illasta ja siitä, että saisin laittaa pihalle ja talon rappusille lyhtyjä, lyhtyjä ja vielä enemmän lyhtyjä... Olen ihan heikkona puisiin, valkoisiin ja sinkkisiin lyhtyihin... niiden lähelle mua ei saa laskea, joudun ostamaan ne kaikki :D

perjantai 4. tammikuuta 2008

Siis onko ihampaa kuin nukkuva lemmikki?

No joo, varmaan niistä joilla on lapsia, ihanampaa on nukkuva lapsi... mutta on nuo elukatkin niin hellyyttäviä kun ne nukkuu...

Mulla on siis kaksi kissaa, niinkuin tosiaan kunnon vanhanpiian alulla pitääkin :) Nämä elukat ovat olleet mulla pari vuotta ja ovat tulleet mulle kodittomina ja ilman emoa kasvaneina pentuina. Toinen oli aluksi aivan hirveän arka, kyhjötti vain sängyn alla eikä suostunut moneen päivään syömäänkään kuin sängyn alla. Toinen oli taas aivan ylitsepursuavan rohkea ja utelias. Tämä arempi katti on nyt kyllä reipastunut ja siitä on tullut varsinainen sylikissa ja niin hellyydenkipeä, ettei olisi koskaan uskonut silloin pari vuotta sitten että niin voisi käydä. Aluksi pidin jätti voittona jo sitä, että se uskalsi syödä kädestä muutaman viikon jälkeen. Nykyään kyllä pelkää vielä vieraita ja saattaa viettää parikin tuntia sängyn alla ennenkuin uskaltaa tulla kurkkaamaan, että kuka on kylässä. Mutta on noita vaan nykyään niin ihana katsoa, kun ne nukkuvat niin sikeästi vailla mitään huolia, venyttelevät välillä niiiiin makoisasti ja nukahtavat taas uudestaan. Ei paljon maailmanmeno häiritse :)

Ainoa häiriö taitaa olla emännän satunnaiset vieraat. No, niitä ei liikaa ole. Kaverit tänne harvoin eksyy, enemmän pidetään yhteyttä puhelimitse. Herra J käy pyörähtämässä säännöllisen epäsäännöllisesti noin kolmen viikon välein. Sen verran paljon kuitenkin on täällä viimeisen vuoden aikana viettänyt aikaa, että arempikin kissa antaa silittää ja menee jopa välillä syliin istumaan. Arvaa kai, että parempi olla kiva tolle sedälle, kun mamma on aina niin tyytyväinen vähän aikaa sen jälkeen kun se on käynyt :D

Tätä mä sit suunnittelen...

Jos siis vaan sopiva tontti löytyy... eli sopivaan hintaan ja sopivalta paikalta. Aika lailla olen valmis kompromisseihin, mutta katsotaan riittäkö se näin sinkkuna. Maa kun on niin saakelin kallista täällä!

Mutta siis, haaveissa olisi löytää pieni, noin 80 neliön kokoinen hirsitalo, ja siirtää se tänne itäiselle Uudellemaalle. Vanhaa hirttä, mielummin mukana alkuperäiset ikkunat ja ovet ja jopa joku tulisija, pönttöuuni tai puuhella ja vanhat lattialankut...

Talo tod näk eristettäis ulkopuolelta ja verhoiltais pystyrimalaudoituksella, mikäli se mökin tyyliin sopii.. Eristeenä käytettäis selluvillaa tai pellavaeristettä. Ei mitään muovisia höyrynsulkuja eikä muutakaan keinomateriaalia. Sisäpuolelle sitten jätettäis hirsiseinää näkyviin, mutta osa seinistä tod näk levytettäisiin, jotta sais hieman vaaleampaa seinää tapettien avulla, jottei ihan pimeässä pirtissä tarvis istua :) Tarkoitus on tehdä osittain perinteitä vaalien, mutta kuitenkin nykyajan vaatimukset täyttävä koti. Ja ulkomaalaus tietysti punamullalla. Vähän työläämpää kuin kaupasta ostetun maalin laittaminen, mutta kauniimpi, kestävämpi ja kuuluu asiaan :)

Sisustuksestakin on monta mielikuvaa valmiina, mutta koska talon lopullinen muoto ei ole vielä tiedossa, niin ne on vaan haaveita, haaveita, haaveita....

Uutta kirjaa odotellessa....

Aika kulkee kyllä välillä tuskastuttavan hitaasti... Olen vähän tyyppiä "kaikki tähän heti nyt". Kärsimättömyys on varmasti jollain tavalla myös hyvä piirre, sillä se laittaa usein asioihin vauhtia, mutta kun on asioita joita ei voi vauhdittaa, niin sitten ei millään jaksais odottaa...

Aikatauluni on siis kiinni siitä, että pääsen myymään nykyisen asuntoni vasta huhtikuun alussa... silloin tulee kaksi vuotta täyteen tässä kämpässä ja sen jälkeen tosissani vasta pääsee hommiin; ostamaan tonttia, etsimään sopivaa kehikkoa ja tappelemaan rakennusviranomaisten kanssa :) Jos jollakulla on hyviä ideoita tai tiedossa pienen talon hirsikehikoita, siis vanhoja!!, niin otetaan vinkit vastaan :)

Tässä odotellessa on kuitenkin hyvää aikaa suunnitelle, tehdä budjettia, miettiä erilaisia lämmitysratkaisuja ja lukea Panu Kailan Talotohtori kirjaa. Tänään muuten tilasin netistä taas uuden kirjan; Hirsitalon kunnostaminen, Risto Vuolla-Apiala. Selasin tuota kirjaa kirjakaupassa ja vaikutti oikein käypäseltä, vaikkakin hirsitalojen siirrosta ja siihen liittyvästä kirjassa oli aika vähän tietoa. Mutta hyvänoloinen kirja kuitenkin mutta jessus kuinka kallis! 46 euroa! Otin nimen ylös ja tarkistin kirjan hinnan parista nettikaupasta ja nyt on kirja tilattu ja on muutaman päivän päästä postilaatikossa ja hinnaksi tuli postikulujen kanssa 10 euroa vähemmän. Säästöä se on pienikin säästö :D Samassa kirjakaupassa katselin tuota Talotohtori kirjaa ja se oli "tarjouksessa" 27,90, noh, tämänkin kirjan saa netistä alle kahdella kympillä... että kannattaa vertailla. En ole koskaan kyllä ollut tarjousten perässä juoksija, mutta tulevaa projektia ajatellen, olis pikkuhiljaa aika oppia.

Kävin myös eilen Porvoossa ihastelemassa vanhan kaupungin ihmeitä. Niin kauniita vanhoja hirsitaloja.. Yhden sisustuskaupan yläkertaan voisin muuttaa; päätyseinät monta sataa vuotta vanhaa hirttä, katto valkoiseksi maalattua lautaa, jossa hirsipalkit. Niin kaunis ja kodikas ja juuri sellainen kuin haluiaisin omankin tulevan kotini olevan. Tosin oma taloni vuosi seistä vähän suoremmassa :) No, kaupan yläkerrasta tuli otettua pari kuvaa kännykällä muistoksi. Tämän lisäksi kävin Porvoon wanhassa rautakaupassa katsomassa tarjontaa ja olihan siellä vaikka mitä. Ihania puuliesiä! Hyvä käydä silmäilemässä tarjontaa jo etukäteen, niin osaaa sitten hakea paremmin kun on ajankohtaista... Ihanaa kuitenkin tämä netin aikakausi kun niin moniin asioihin löytyy vastauksia nopeasti.

tiistai 1. tammikuuta 2008

Nyt on sit taas ensi vuosi...

Ei oikein hirveästi irtoa ajatuksia tästä vuoden vaihtumisesta. Itse en oikein jaksa innostua koko juhlasta ja onneksi se onkin nyt taas sitten vuoden päässä... Tavallaan en oikein pidä vuodenvaihdetta edes minkään uuden alkuna tai muutenkaan millään tavalla kovin ratkaisevana asiana elämässäni. Hankaloittaa vaan elämää kun pitää oppia kirjoittamaan taas uudenlaisia päivämääriä :) Enemmän uudelleen heräämistä ja uusista asioista innostumista koen syksyisin. Syksyllä mulle olisi helppoa myydä melkein harrastus kuin harrastus ja tosissani olisin sitä mieltä, että tottakai mä jaksan ja mulla on aikaa. Syksyisin myös opiskelu tuntuisi ihanalta asialta ja energiaa tuntuis olevan muutenkin ihan mihin vaan. Onneks olen kuitenkin tähän ikään mennessä opppinut, että ihan turha ahnehtia, väsymys yllättää jo lokakuun puolivälissä :D

Viime syksynä innostuin puukäsitöistä. Jollain tavalla kauan takaraivossa on ollut ajatus siitä, että olisi ihana osata tehdä omin pikku kätösin jotakin. Ilmoittauduin kansalaisopiston puukäsityökurssille ja ai hitsi kun siellä on mukavaa. Tunneilta pois lähtiessä tekisi mieli melkein hypellä, koska on niin hyvä fiilis kun on oppinut taas jonkin uuden työtavan ja käyttämäään uutta työkalua. Joululahjaksi sain veljeltä puukäsityö kirjan ja sitä olen tässä näpit kuumina lukenut ja odotan innolla, että pääsen tunneilla testaamaan taas uusia juttuja. Eikä huono harrastus ollenkaan, kun miettii haavetta talon rakentamisesta :D Onhan se mukava, kun osaa sitten itse tehdä edes jotakin ja mikä tärkeintä, uskaltaa tarttua työkaluihin ja tietää mitä niillä tehdään.

Toisaalta niin siistiä, että on nyt sit tämä vuosi!! Viime vuonna ajattelin koko ajan vain sitä, kuinka ensi vuonna pääsen toden teolla laittamaan käyntiin projektini omasta pikku mökistä...